maanantai 9. heinäkuuta 2012

Anna Kortelainen sodanjohtajana

Anna Kortelainen tuli vastaan myös tänä aamuna lähetetyssä 10 kirjaa vallasta -sarjan jaksossa, jossa hän ruoti Timo Harakan ja Raimo Sailaksen kanssa Tuntematonta sotilasta.

Ihmeen moni konservatiivi tykkää näin pasifistisesta kirjasta, Kortelainen sanoi, ihasteli valta- ja sotaherrojen pilkkaamista ja kauhisteli Suomen liittymistä Hitlerin Saksan rinnalle ja nuorten miesten kärsimystä, kärjistän. Hiukan välttelevästi pohdiskellut Sailas mainitsi Stukat, Koskelan ja Päämajan.

Entä jos Anna Kortelaiset olisivat tehneet päätökset syksyllä 1939 ja vaikka myös keväällä 1941, huomasin hieman kärkevästi miettiväni. Olisiko Suomi välttänyt sodat? Ja mahdollisesti millaisin seurauksin?

Oletukseni tässä on tietenkin, että maailmassa tulee vastaan tilanteita, joissa jonkun on tehtävä niin sanottuja kovia päätöksiä, jotta ei kävisi vielä huonommin.

Oikeasti toki saattaa olla, että Anna Kortelaiset saattaisivat kyetä koviin päätöksiin ihan yhtä etevästi kuin jotkut muutkin.

Ryhmissä ja tilanteissa on erilaisia rooleja, joihin henkilöt putoavat kuten edistykselliset kriittiset älyköt Kortelainen ja Harakka tässä. Toisissa rooleissa heistä saattaisi aueta toisenlaisia puolia, oletan.
- - - - -
(Etenkin Koskelasta johtajana riittäisi paljonkin pohdittavaa, hipaistakseni vielä Tuntematonta.)

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Vinkkinä, pidä etäisyyttä kyseiseen rouvaan. Minä en tajunnut ja olen vajonnut tilaan, jossa häneltä fiksukin ajatus menee ohi minun torjuvan asenteeni takia.
Mutta, saattaisikohan provosointi olla tätä viihteellisyyshuttua? kyllä tutkija huomioi aina kontekstit, joten kai rouva halusi vain ilmaista toiveensa, että voisi joskus vedota muihinkin teoksiin tai edes muihinkin teemoihin Linnan teoksissa.

Mika kirjoitti...

Luulen, että jonkin asteen provosointi tai sitten suuntautuminen muodikkaaseen aiheeseen nostaa tutkijan mediassa esiin. Suurin osa tutkijoista saa tutkia hiljaa kammioissaan.

Toistaiseksi kykenen suhtautumaan häneen avoimin mielin. Luen kyllä Kaarina Hazardia ja Taina Westiäkin, mutta pari muuta samansuuntaista ovat kyllä jo liikaa.