En ole vieläkään onnistunut muodostamaan kunnollista kantaa Wall Streetin, kylän kirjaston ja minkä milloinkin valtaajiin. Äärilaitojen luonnehdintoja ne ainakin keräävät kivasti.
Nykymenon ja 1%:n mädännäisyyden paljastavia urheita kansalaisia vai nuoruutensa nais- ja kehitysmaatutkimuksen opiskeluun hukanneita surkimuksia, jotka nyt rääkyvät Stalinia apuun syöpäläisiä ja raiskauksia vilisevissä lumppuleireissään?
Laitan Kokkariselta lainauksen hiukan asian sivusta, koska lainauksen sanomaa olen miettinyt muissakin yhteyksissä.
I was reading the free newspaper during the commute, and yet another
fawning article (media has certainly made it clear where it stands) on
the Toronto Occupiers interviewed one who said that they are showing us
that a completely new kind of society based on co-operation instead of
profit is possible. Canada has countless square miles of good vacant
land where these people could go build and live in their new society
without anybody hassling them. And it's not like anything like that has
been tried before in history, so these kids really could be the first, turning away literally nobody.
tiistai 22. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Aika moni tosiaan tuntuu tietävän miten sitä hyvinvointia pitäisi jakaa, aika harva taas miten sitä luodaan.
Näistä asetelmista tulee aina mieleen sama analogia. Lapset ehdottamassa, että ostetaan sitä ja sitä ja vanhemmat surumielisesti hymyillen selittämässä, miksi ei nyt ihan ole varaa.
Silti ei haluaisi olla kyyninenkään kun toisilla on ihanteita ja intoa.
Niin kuin ei lapsiakaan kohtaan.
Lähetä kommentti