Matonpesupaikka

Lapsuuden muistoissa räsymatot levitettiin pikkuiselle laiturille. Me seisoimme rintalastaa myöten vedessä hankaamassa mäntysuovalta tuoksuvilla juuriharjoilla. Aurinko kuumotti niskassa ja hartioissa, kimmelsi häikäisten järven pinnassa. Älä vahingoita vesistöjä, TV-mainoksen hauki mörisi.

Mäntysuovan tuoksu ja hankausääni ovat jäljellä, mutta vesistöön ei enää huuhdella, vaikka Vantaanjoen törmä tuolla erottuukin. On altaita, letkut, hanat, asvalttilaatta alla ja viemäröinti. Matto kerrallaan liotusaltaasta levälleen asvaltille, vettä ja pesuainetta päälle, luja jynssäys katuharjoilla, nosto kaiteelle huuhdeltavaksi letkulla, mankelointi ja telineelle levälleen.

Siivousta ja rituaalia sekaisin.

Joku nainen ja joku mies yksin, mutta selvästi pariskuntien touhua. Tuo pitkä insinöörin näköinen on selvästi tottunut johtamaan, vaan muissa tiimeissä nainen vie ja mies auttaa.  Katso kuinka likaista vettä, nainen osoittaa, ja eivätkö raidat selvästi kirkastuneetkin. Mies myöntelee, kuinkapa muutenkaan.

Nuorelle naiselle ja varsinkin hänen seurassaan olevalle kahdelle nuorukaiselle kokemus on epäröinnistä ja hermostuneesta naureskelusta päätellen uusi. Nyt "kämpille", he sanovat lähtiessään. Helsinkiin opiskelemaan muuttaneita, alkuasukas miettii, niitä, jotka sitten viikonlopuksi lähtevät "kotiin".

Viitsitkö ojentaa letkua tai suihkuttaa nukkaa mankelista, ventovierailta pyydellään, ja tottahan toki. Massiivisen villamaton alle lyyhistymässä olevan kaksikon avuksi löytyy äkkiä käsiä kun tilanne huomataan.

Painostava lauantaihelle nostaa hien pintaan, sandaalit ja shortsit kastuvat roiskeista. Pilviharsonkin läpi aurinko paistaa niskat punaisiksi. Seutulasta nousseita matkustajakoneita, Malmille laskeutuvia pieniä. Idässä juuri ja juuri erottuvat kolme laskuvarjohyppääjää näyttävät melkein pysähtyneen taivaalle.

Kun vielä kosteat matot on kuljetettu kotiin ja levitetty vintille, urakka on ohi.

On ansaittu kahvit. Ja jäätelöä.