Anna Kortelainen naputteli kolumneja, jotka julkaistiin kokoelmana nimeltä Rakkautta sattumalta. Minä löysin opuksen kirjaston esseehyllystä, toin kotiin ja luin.
Kortelainen menettää minut (tahallinen anglismi) heti naisten ja miesten keskusteluja käsittelevässä avauskolumnissaan. Pariskuntien, joilla on pieniä lapsia, illanvietossa miehet keskustelevat [moottori]urheilusta ja naiset myötäilevät ja vaikenevat. Kunnes yksi naisista kysyy jotain synnytyksiin liittyvää aiheuttaen vaivautuneen hiljaisuuden.
Mutta kun minä en ole törmännyt tuollaisiin tilanteisiin. Illanistujaisissa meillä päin rempseät naiset vievät keskustelua miesten myhäillessä rinnalla. Pienemmässä ringissä sivummalla käsitellään aiheita miestenkin kesken, mutta tuskin silloinkaan moottoriurheilua.
Kortelaisen kolumneissa miehiin viitataan varsin etäisesti, mutta kuva syntyy. Miehet hiljentävät naiset, johtavat, säätävät ja päättävät, alistavat, puhuvat ujoille teinitytöille niljakkaita, käyvät sotia ja huorissa. Varmasti heitäkin on, ehkä paljonkin, mutta silti. En suostu uskomaan, että suomalainen mies olisi tuossa.
On siellä kolahtaviakin tekstejä, jotka nousevat kirjoittajan ja minun yhteisistä kokemuksista. Lapsuus 1970-luvulla, värit, ilmiöt, vaatteet. Vuosikymmen, joka nyt on tylsä ja karu, mutta silloin mahtava. Kesä lapsen silmin. Polkupyörällä ajamaan oppiminen.
Kolumnien kuuluu kärjistää ja tiivistää tyyppitapauksiksi. Ja naiskolumnisti kirjoittaa, kärjistää, tiivistää naisen näkökulmasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tunnusta, että vierastan, ehkäpä tunnen jotain perusvastenmielisyyttä Kortelaista kohtaan enkä siis suostu lukemaan tekstejään. Jätän jopa 10 kirjaa ohjelman katsomatta ja kuuntelematta tämän torjuntarefleksin takia.
Mutta ajatuksesi kiinnostivat. Kerrohan nuorempana henkilönä, miten seurueessa nämä roolit jakautuvat? Minähän en voi ymmärtää enkä hyväksyä tapaa, jota jo minua vanhemmat, samoin kuin ikäiseni, suosivat: eli erityisesti juhlissa tai kodeissa seurustellessa miehet ja naiset ohjataan tai ohjautuvat omiin ryhmiinsä. Tuntuu että aluksi sallitaan vain pieni hetki sukupuolten keskustella ristiin keskenään ja sitten molemmille "omat jutut" erikseen. Tämä häiritsee, kun kuitenkin on ihan valtavasti asioita joista saa aikaan mielenkiintoisi keskusteluja, joitta sukupuolella ei todellakaan ole mitään merkitystä. Ja vielä, miten niin isän kokemus synnytyksestä ei olisi yhtä relevantti kuin äidin?
On naispuolisia sanankäyttäjiä, jotka ovat luoneet maineensa femirasittavalla painotuksella, mutta joilla sen takaa löytyy hyvää tekstiä.
Vähäisehkö kokemukseni tuollaisista sosiaalisista tilanteista on, että välillä keskustellaan mies- tai naisporukoissa, välillä sekaisin, paineita asiasta ottamatta. Jotkut aiheet kiinnostavat isompaa, jotkut pienempää porukkaa.
Isän synnytyskokemuksen relevanttiudesta en osaa sanoa, mutta en nyt heti muista koskaan keskustelleeni synnytyksistä miesten kesken. Tuntuisi tungettelevalta.
Kerran kotiuduin tapaamasta kaveria, jota en ollut nähnyt vuosiin. Tuntikausia oli juteltu ja vaihdettu kuulumisia. No onko kaverilla perhettä, lapsia, vaimo kysyi. En minä tiedä, jouduin vastaamaan, ei semmoinen tullut puheeksi.
Lähetä kommentti