Kylän kirjaston kulmalla yhtäkkiä tuttu töölöläisen kotoinen tuoksu. Käännyin, ja siinähän se seisoi. Lehmus.
Sisällä partio hajaantui tahoilleen. Jälkikasvulle Berttejä, Neiti Etsiviä ja Sinttuja, itse viivyin pisimpään historia- ja muistelmahyllyjen kohdalla. Tiskillä kiitettävästi myös kyläyhdistyksen tuottamaa materiaalia.
Istuin toviksi pöydän ääreen lehteilemään veteraanimatrikkelia. Kauniimman puoliskon isoisä oli käynyt kaksi sotaa, se kertoi. Jatkosodassa Heiskasen 11. divisioonaan kuuluneessa JR 50:ssä, josta vasta Rintaman poliisista luinkin, ja haavoittunut 20. elokuuta 1941 Hautavaaran valtauksessa.
Illalla kohahti vesi kiuaskiviin. Sateen ropina kuistin katteeseen, höyryävä iho. Lasillinen kylmää omenalimonadia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Unter den Linden
ja punainen lukiosaksan kirja
. ei voi vieläkään olla
. säikäyttämättä
- nostamatta kylmiä KALTEväreitä
Yhtäkkiä en muista, miltä saksan kirjamme näytti. Vain, että yhden kappaleen aihe oli Leipziger Messe.
Mutta muistan sinisen pehmeäkantisen, jossa oli käsikirjamaisesti kielioppisääntöjä ja vastaavaa.
Hals- und Beinbruch!
Lähetä kommentti