maanantai 30. toukokuuta 2016

Keskeneräisiä ajatuksia osa n: urheilu ja politiikka

Yksi yhteisessä radio-ohjelmassaan sanailevien Petteri Sihvosen ja Tommy Lindgrenin mielenkiintoisimmista kestoteemoista on, tulisiko urheiluun sotkea politiikkaa vai ei. "Sihvosen" mielestä perinteisesti ei, "Lindgrenin" mielestä urheilijat saisivat mieluusti ottaa kantaa ainakin hyvien asioiden puolesta.

"Sihvosen" mielestäni ihan hyvä argumentti, jota "Lindgren" ei ole halunnut olla ymmärtävinään, on, että jos portit avataan, niistä ei suodatu sisään pelkästään kivoja juttuja. Jos politiikka otetaan avoimesti mukaan urheiluun, vastaan saattaa ennemmin tai myöhemmin tulla myös itsestä vastenmielisiltä tuntuvia ulostuloja.

Ensi kertaa aihe taisi olla esillä koripallomaajoukkueen osallistuessa On meillä unelma tms -tapahtumaan. "Lindgren" ilmeisesti näkee, että sellaiset asiat kuin rasismin vastustaminen ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat niin yksiselitteisen oikeita ja hyviä asioita, että ne eivät oikeastaan ole politiikkaa lainkaan. Näin, jos politiikkaa on sellainen, josta voidaan jollain lailla hyväksyttävästi perustellen olla useampaa mieltä.

(Nimet lainausmerkeissä siksi, etten oikein tiedä, väittelevätkö ohjelmassa kyseiset ihmiset oikeine mielipiteineen vaiko roolihahmot, jotka ovat sopineet puolustavansa tiettyjä kantoja.)

Jalkapallofoorumeilla väännettiin jossain yhteydessä siitä, olisiko (muistaakseni) Refugees welcome -banderolli ottelussa poliittinen vai ei. Näkisin, että se olisi ainakin mitä suurimmassa määrin budjettipoliittinen ottaessaan implisiittisesti kantaa julkisten varojen jakosuhteisiin. Samalla logiikalla olisi tietysti vaikkapa köyhempiä autettava -kannanottoa pidettävä poliittisena aina siihen asti, että kaikki varallisuus maailmassa on jaettu täsmälleen tasan.

Yhdysvalloissa juhlistettiin taannoin NHL-ottelussa näyttävästi Afganistanissa taistellutta jenkkisotilasta ja tämän perhettä, ja olin muistavinani, että ainakin Ylen ruotsinkielinen urheilutoimitus olisi verkkojutussaan äimistellyt tapausta.

Ehkä oman armeijan sotilas on Amerikassa niin yksiselitteisen hyvä ja oikea asia, että liukuu politiikan laajankin käsitteen ulkopuolelle.

Ei kommentteja: