Sairaanhoitajien työstä vaikuttunut potilas on kliseistä vanhimpia, mutta kun. Parissa vuorokaudessa ei voinut olla ihailematta, millä taidolla ja lempeällä päättäväisyydellä hoitajat meitä monenlaisia ihmisiä ympäri vuorokauden auttoivat.
Neljänlaisia hoitajia. Arvovaltaisimpia ei erottanut virkapuvusta eikä arvomerkeistä mutta itsevarmemmasta, äänekkäämmästä ja muita ronskimmasta puheesta ja komennoista. Sitten oli äidillisen lempeän sopeutuvan oloisia, jotka hoitivat hommansa ja puhuivat omalla vuorollaan. Kolmantena muita vanhempia hiukan epävarmemman ja lannistetumman oloisia. Ja neljäntenä tietysti ne muita selvästi nuoremmat alaa oppimassa ja tekemässä mitä käskettiin, kuuntelemassa tarkasti muttei juuri puhumassa.
Lääkäreiksi kutsuttavia jumalolentoja ei osastolla juuri näe, viikonloppuna etenkään. Joku poikkeaa keskustelemassa jonkun potilaan kanssa, päivystäjä kierrollaan vilahtaa ohi valkoisen takin helmat heilahtaen.
Eroja vastuissa ei lue seinällä, mutta ne aistii. Suurin osa tekee huolettomina mitä käsketään, hoitajien ykkösryhmä saa ja uskaltaa joissain asioissa ilmoittaa, että nyt tehdään kuulkaas näin mutta viimeinen valta ja vastuu on lääkäreillä. Siksi kai he näyttävätkin niin vakavilta ja kroonisen mietteliäiltä.
Omistani se ilmeisesti avustavampi kävi ennen operaatiota vaihtamassa pari sanaa ja hymyilikin tällä kertaa vähän. Itsensä osastonlääkärin näin kerran vilaukselta kauempaa. Näytti lukiolaistytöltä mutta tuntuu totisesti tienneen, mitä instrumenteillaan selälleni teki. Tästä lähtien siis yksi sankareistani.
Osastolla, jolla kukaan ei ainakaan enää ole hengenvaarassa, elämä pyörii sisään menevän ja ulos tulevan nesteen ja ravinnon ympärillä. Potilaiden juominen, syöminen, pissaaminen ja kakkaaminen ovat koko ajan käynnissä ja työllistävät hoitajia. Päälle sitten lääkkeet ja vaikeasti liikkuvien hygienia siirtelyineen. Siihen näyttääkin olevan jo olemassa peräti näppäriä nostureita ja kärryjä. Ja potilassänky sellaisenaan näppärä yksikkö, jossa kaikenlaiset sisään ja ulos kulkevat nesteet kulkevat mukana ympäri taloa.
Kepeämpäänkin vuorovaikutukseen hoitajat ehtivät vaikka tummassa paikassa ollaankin. Yksi kävi potilaan udellessa googlaamassa, kuka voitti Euroviisut, toinen esitteli uusinta Fingerporia, kolmas avasi huoneen television ja tiedusteli, mitäs miehiä te olette kun ette Suomen ottelua katso.
Luonnollisestikin kirjoitin palautelomakkeeseen vuolaat kehut ja kiitokset. Puoli vuotta helsinkiläisiä julkisen terveydenhoidon palveluja on ollut myönteinen kokemus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti