Väiskin kenttä oli tallella, lähikaduille ilmestynyt keltaisia kaupunkipyöriä. Pääosa niistäkin näkyi ajelevan jalkakäytävillä.
Hautiksen halki rantaan, jossa meri tuoksui. Birger Käcklundin raitilla hölkkääjiä ja fillareita ruuhkaksi asti.
Pysähdyin katselemaan teräsvaijerin viuhinan säestämiä wakeboard-harjoituksia, kauempana Lapinlahdella vene ja vesihiihtäjä tai -lautailija.
Niitä pienenpieniä hyönteisiä, jotka väreilevät parvina vastavalossa ja mielivät henkeen.
Hietarannan vesirajassa paskahanhia ja hiekkakakunlätkyttelijöitä. Toinen tauko Taivalsaaren kainalossa ihmettelemässä kirkkovenettä, kajakkikansaa ja lintuja. Tuttu mittakivi kertoi, että vesi ei ole alimmillaan.
Askel vielä jäykkä ja alimittainen, mutta tuntuipa mukavalta. Satelliitin mittaamat kolme ja puoli kilometriä tuntuivat tässä vaiheessa kymmeneltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti