Käytävän päässä ehti parissa tunnissa tutkia päivän lehdet ja notkua puhelimella somessa ennen kuin vihjattiin, että voisi alkaa sonnustautua operaatioasuun ettei sitten tule kiire.
Sanomme näitä Tarzan-housuiksi, hoitaja kertoi kahdesta vyötäröltä nepparilla kiinnittyvästä puuvillakolmiosta eikä takaa auki jäävä leikkauspaitakaan tavallisimmasta päästä ollut. Sairaalanvihreä aamutakki vielä, ja odotellessa ehdin torkahtaa punkalle ennen kuin noutajat tulivat. Ei ehditty antaa esilääkitystä mutta et näytäkään pahemmin jännittävän, hymyilivät. Sänky ovenpieliä kolistellen hissiin, alakertaan ja saliin, jossa alkoi tapahtua.
Viereen ilmestyivät kasvot toisensa jälkeen vihreän nutun ja leikkaussalilakin välissä esittelemään itsensä ja tekemään toimenpiteensä. Hihaa pois, antureita rintaan, kanyyliä kämmenselkään...
Viimeiset kasvot esittäytyivät anestesialääkäriksi, tenttasivat henkilötiedot ja mitä varten olen tullut. Kuulin vielä, että nyt alkaa tulla sitä nukuttavaa ainetta ja kolmessa sekunnissa ehdin juuri tajuta, että käsiin ja jalkoihin leviää jotain tummaa ja lämmintä...
- - -
...päikkärit kotona alkoivat hälvetä, ja ihan kuin joku olisi kysynyt, aletaanko täällä heräillä. Vai kuvittelinkohan sen? Pahoinvoinnista ja olosta ainakin kysyttiin. Ei oksettanut eikä valittamista muutenkaan. Sali tuntui isolta ja sänkyjä ja väkeä ja piippailevia laitteita paljon. Säännöllisin välein puhkuva puristus olkavarressa: verenpaine. Jokin piipitys häiritsi torkahtamistani uudelleen, ja se olikin oma happisaturaatiomittarini. Ihan normaali lukema päivätorkuille, hoitaja rauhoitti, mutta laitetaanpa tästä happiviikset että saa leikattu kudos kunnon annoksen.
Ehkä pää ei ollut ihan niin selkeä kuin luulin, koska ei hajuakaan, kuinka kauan heräämössä meni. Jossain vaiheessa kärräsivät takaisin osastolle, kääntelivät ja pukivat pyjamaan. Neste tiputteli kämmenselkään, selän leikkaushaavasta roikkui punainen häntä sängynsyrjään kiinnitettyyn pussiin. Ei tähän ole tullut kuin vähän väriksi letkuun, hoitaja totesi.
Ei sattunut mihinkään.
Nälkä oli paastopäivän päätteeksi. Ehkä uskalletaan jotain antaa kun ei pahoinvointia tunnu olevan, hoitajista arvovaltaisin arvioi. Pala grahampaahtoleipää päällystein ja kolme nokkamukia. Vettä, teetä ja mehukeittoa, elämäni maukkainta.
2 kommenttia:
Kuulostaa siltä, että leikkaus meni niin kuin pitikin. Hieno homma.
Itse olen nyt reilut kaksi viikkoa tuskaillut tavallistakin kipeämmän olkapään kanssa ja lohduttanut itseäni sillä, ettei tämä lihasjumi nyt voi olla edes sadasosaa siitä mitä sinun sairaskertomuksestasi on välittynyt.
Nyt sitten lauantaina tuli alustava diagnoosi; kaularangan välilevyn pullistuma ja kehoitus mennä mahdollisimman nopeasti kuvauksiin. Että piti vaan kysymäni minkälainen hihamerkki rynnäkköhobiteilla on ja saako baretin kanssa?
Kiitos, ainakin nyt op +3 -vaiheessa tuntuu suurmenestykseltä, kipu on poissa. Jalassa reidestä varpaisiin pieniä hetkittäisiä virhesignaaleja kuten kihelmöintiä tai kylmää "tinglingiä", mutta ne käsittääkseni kuuluvat asiaan hermon palautuessa paineesta.
Ja voimia vaivan selättämiseen. Kovin pieni määrä ihmisen sisältöä liian läheisessä kosketuksessa hermoon voi olla merkillisen hankala. Mutta lääketiede onneksi kehittyneempää kuin koskaan.
Ottaen huomioon hobittien maanläheisyyden ja mataluuden voisi hihamerkissä olla esimerkiksi myyrä, vaikkapa se tshekkiläinen. Ja mahdollisen baretin väri jokin ruskean sävy. Jos olisi graafikon vikaa, luonnostelisin sellaiset ihan periaatteestakin.
Lähetä kommentti