Kuuden hengen potilashuoneessa ei salaisuuksia juuri ole vaikka verhoja intiimeimpien toimenpiteiden sattuessa eteen nyitäänkin. Oma sosiaalinen yhteisönsä kylläkin, hetki hetkeltä ja ihmisten vaihtuessa jatkuvasti muuttuva. Vaikka joku kommunikoisi muiden potilaiden kanssa ja joku ei missään vaiheessa lainkaan.
Huoneenvanhin oli ollut pisimpään, tässä tapauksessa kai muutaman päivän. Vaikkei itse kyennyt nostamaan edes päätään syömisestä tai muusta puhumattakaan, tuntuivat silmät tukikaulurin yläpuolella näkevän kaiken. Sopiva repliikki oikealla hetkellä tiivisti hauskan havainnon tai komensi painamaan hoitajien kutsua jonkun näyttäessä tarvitsevan apua.
Ilmeisesti minua isomman operaation kokenut vanha herra yritti tuloyönä sitkeästi liikkeelle ja päätyi tietysti lopulta kipeästi naamalleen. Parhaimmillaan neljä hoitajaa piteli pappa-parkaa, joka kai luuli olevansa kotonaan tuntemattomien hyökkääjien kiusattavana. Lepositeitä tai vartijaa ei lopulta tarvittu, mutta sänky siirtyi loppuyöksi käytävään tarkempaan silmälläpitoon. Seuraava yö häneltäkin sujui jo rauhallisesti, kenties lääkkeiden vaikutuksen tasaannuttua.
Melkein rauhallisin ja tyytyväisimmän oloinen se herttainen mummeli, jolla yksi syövän etäpesäkkeistä oli sattunut selkärankaan vieden kävelykyvyn. Palavereja niin lääkärin kuin puhelimitse kai sukulaistenkin kanssa riitti. Juuri ennen saliin lähtöä päädyttiin päättämään, että kuuden tunnin raskas leikkaus ei sekään viimeisten kuvien mukaan välttämättä kävelykykyä palauttaisi, joten ei ryhdytä siihen lainkaan.
Moottoripyörällä kolaroinut nuorukainen eristäytyi uusimpana tulokkaana nurkkapunkkaan perheensä keskelle eikä näyttänyt alkuun kelpuuttavan talon vaatteita eikä juuri eineitäkään. Olemus oli pirteä ja lähtöhalut kovat mutta kolhut kuuluivat olevan vaarallisempia kuin päälle näkyi, siksi tarkkailu. Jotenkin, jos sallitte, minun oloiseni isä palasi muiden lähdettyäkin yhä uudelleen vuoteen viereelle ja istui siinä puhumatta mutta läsnäoloa ja huolta säteillen. Niin olisin itsekin tehnyt, jos oma lapseni olisi ollut siinä.
Melkein nolotti olla itse niin vähävaivainen ja kivuton.
Ja tuli taas mieleen, miten pienestä kaikki täällä on kiinni. Joku lähtee ihan tavallisena liukkaana aamuna hakemaan lehteä postilaatikoltaan ja viettää loppuikänsä pyörätuolissa kuntoutettavana.
(Vaikka sellaisia ei pidä miettiä liikaa tai ei uskalla enää nousta aamulla sängystä).
Ja miksi kaikenlaisia turvallisuusvinkkejä makrotasolla niin paljon viljellään ja miksi ne ovat niin tärkeitä. Paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti. Yksi oikein viritetty palovaroitin tai yksi tekemättä jäänyt harkitsematon kiihdytys moottoripyörällä voi säästää satoja tuhansia euroa hoitokuluina.
(Tekstissä mainittuja tietoja potilaista on saatettu sopivin osin muuttaa toisiksi merkityksiltään vastaaviksi.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
parasta mahdollista paranemista sinulle. terveys on ykkösasia. vaikka olisi rahaa ja mahdollisuus tehdä kaikkea, mutta jos ei ole terveyttä, niin ei ole sitä mahdollisuuttakaan.
nykyisin leikkaukseen tullaan yleensä aamulla, hoitohenkilökunnan haastattelun jälkeen kiivetään leikkauspöydälle ja heräämön kautta lähdetään kotiin reseptit kourassa samana päivänä. siksi olen joskus ollut vähän prinsessana tässä, ja halunnut hoitaa tietyt vaivat yksityisellä puolella. siinä on vähän sellaista sakari orava -efektiä: muistat varmaan ortopedi oravan, jonka pöydällä beckham korjautti jalkansa.
ihailen stoalaista asennettasi sairaalasängyssä. omat tunnereaktioni samassa paikassa ovat välillä itsekeskeisiä ja lapsellisia, sysään vastuun järkevästä käyttäytymisestä hoitajille. osaksi tämän takia toivon, että noutaja tulisi keskellä kirkasta päivää ilman pitkää sairastelua.
meri
Kiitos,
arvostan toivotuksia, ja olen tässä potiessani huomannut niiden oikeasti lämmittävän.
Juuri nyt minussa vallitsee suuri tyytyväisyys tähän julkiseen terveydenhoitoomme, ja parin vuorokauden visiitti osastolle oli tarkkailijaluonteelle vain hiukan ylipitkä.
Kun on kipeä olo, ei muista ympärillä välitä, ja olon helpottuessa tuli samantapainen tunnelma kuin armeijassa kun miehet alku-ujostelun jälkeen istuivat luontevasti rivissä tarpeillaan ovettomissa vessoissa.
Lähetä kommentti