Miksi nipottaa oikeakielisyydestä jos asia kuitenkin tulee selväksi?
Miksi yrittää ottaa hyviä valokuvia kun huonommistakin näkee?
Miksi soittaa oikein kun biisin tunnistaa sinnepäin viheltelemälläkin?
Miksi rakentaa kauniita taloja kun rumatkin suojaavat sateelta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
mika
takerrun tuohon viimeiseen. kaikki tuntuvat haikailevan kauniiden rakennusten perään; miksi niitä ei valmisteta, vaikkapa valtion tuella, jossakin talotehtaassa niin että niitä voisi sieltä tilata postimyyntiluettelon perusteella?
kallion kaupunginosa on ruma, huonosti ja halvalla rakennettu paikka. mutta se kihisee elämää, ihmiset siellä ovat lunkeja, ja niistä kirjoitetaan runoja. hienostotalojen eira taas on kerrassaan masentava mesta. kadut humisevat tyhjyyttään, hiljaisuuden katkaisee vain liki äänettömästi ohimatava lähetystön mersu.
viidenkymmenen vuoden päästä nämä nykyhetken kauheat laatikot edustavat jo mitä viehkeintä suunnittelua. niitä valokuvataan ja niistä kirjoitetaan, muotikuvia otetaan niiden edessä. kaikkialta kuuluu huokailua: miten ennen osattiinkin ja miksi ei enää?
meri
Heti irtoaa useita jatkoajatussäikeitä.
Mielenkiintoista nähdä, saavatko kaikki rumina pidetyt talot joskus armon. Ja kuinka subjektiivinen kauneuskäsitys lopulta on. Muistan joskus tunteneeni loukkaantumisen tunnetta kun joku kirjoittaja haukkui töölöläisiä punatiilikortteleita rumiksi ja kasarmimaisiksi.
Olen tullut hiukan epäluuloiseksi "kihisee elämää" -käsitettä kohtaan. Ihmiset ja elämähän kaupungin tekevät, mutta luulen, että varhaislapsuuteni kotikulmien Kallion kihinässä on myös pisaroita, joihin en töölöläistä hiljaiseloa vaihtaisi.
mika
on myönnettävä että torkkuva eira sopii omaan mielenmaisemaani kihisevää kalliota paremmin, koska tarvitsen rikkumatonta ja staattista asumisrauhaa. toisaalta kalliokin on keskiluokkaistunut. on hauska miettiä sitä miten pitkälle tuo keskiluokkaistuminen voi edetä. eli muuttuuko kallio tulevaisuudessa uudeksi töölöksi. no joo, ehkä vasta sitten, kun helsinginkadun rappusilla ei enää nuku laitapuolen kulkijoita eikä alppipuistossa loju neuloja.
luin että heikki hurstin ruoka-apu joutui muuttamaan flemarin ja hesarin kulmasta, kun kaksi kiinteistön asukasta valitti häiriöstä. jotkut pelkäsivät kadulla kiemurtelevan jonon alentavan asuntojen arvoa.
meri
Sellaistakin tapahtunut, että lisääntyvistä järjestyshäiriöistä alueellaan huolestuneet on saman tien leimattu vain kämppiensä hintoja ajatteleviksi kermaperseiksi.
Mutta jokainen toki tietää motiivinsa parhaiten itse.
Lähetä kommentti