Kotiutuminen meni illasta vielä yön yli, niinpä loppusuora oli ajan tappamista. Runsaat päivätorkut lykkäävät yöunta, joten käytävän kirjahyllystä tarvittiin Anna-Leena Härkösen esseekokoelma sekä vielä Tuomas Kyrön Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja höystettyinä vierailijoiden tuomalla Fazerin Sinisellä.
Sunnuntaina lihapadan ja kuutioperunoiden ja -vihannesten (sairaalaruoka oli muuten hyvää) jälkeen sitten. Ohi kävellyt lääkäri toivotti pysähtymättä hyvää jatkoa ja hoitaja toi paperit, myös pyytämäni printin leikkauskertomuksesta, jonka arvasinkin olevan kelpo proosaa. Siviilit ylle ja ilman kummempia seremonioita käytävälle, hissiin ja alas.
Ala-aulasta näin mustan umpiauton kaartavan pääoven eteen. Oli aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti