Tuohon lentokenttään on hikoiltu, tuossa pidettiin iltahartaudet, tuossa
nurmella pelattiin futista, tuosta juostiin uudenvuodenaaton kineksessä
lenkki 1985:n vaihtuessa numeroa isompaan.Rinteen perkaaminen alettiin ylärivistä. Tätä nerffattiin, enää ei kulje seitsemääkymppiä, muistutti mies toiselle T-50:n vierellä ja sai meidät vaihtamaan merkitsevän katseen.
Paikalla oli muitakin wottihörhöjä.
Erilaisten ammusten koeläpäisyt. Kuuterselässä kärkivaununa edennyt luutnantti Sartion Sturmi, joka vaati hetken mietiskelyn. BT-42 ja niillä Viipuria puolustamaan joutuneiden karu kohtalo. Näitä vältä kuin ruttoa, vihjasin raskaan singon kohdalla pst-hallissa.
Ajonäytöksen aloitti BMP-1. ... kuljetti ryhmää jalkaväkeä alikersantin johdolla, juontajan jämäkkä ääni kertoi. Yhtäkkiä tuli mieleen, että sotilaspassini mukaan se alikersanttihan olen tarvittaessa minä, toki jo varsin monen noniinmutkun kautta. Vaunun pysähdyttyä nousi ajaja luukustaan, riisui vaunupäähineensä ja antoi pitkien vaaleiden kiharoidensa aueta tuuleen. Tottelee hyvin myös naisen käsiä, juontaja muistutti muttei enää tuntia myöhemmin seuraavalla kerralla kun käännös oli mennyt pitkäksi ja vaunun perä kuorinut komealla paukahduksella uran viereisen kuusen. T-55:n pakokaasupilvi palautti mieleen erään kaasusuojelukommelluksen, ja komea oli myös 38-litraisen V12:n ärjähdys.Aivan liian vähän jäi aikaa hallien puolelle ja rinteen uusintakierrokselle.
Tullaan huomenna uudestaan, ehdotti juniori kotimatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti