Kirjailija tarjoaa aiheita ja avainsanoja, mutta lopulta tarina muotoutuu lukijan assosiaatioista ja mielikuvista. Kokemuksistakin.
Niin myös Rosa Liksomin Hytti Nro 6 avaa mielikuvaketjuja muistoista, todellisista ja vähemmän.
Ennen kaikkea nokisen aseman ja savunhajun. Talviyössä hiljalleen vauhtiin kiihdyttävän junan, jonka huurtuneen ikkunan takana ratapihat, vaihdelyhdyt, maisemat ja maailmat pakkasessa liikkuvat. Unen läpi tunkeutuvat kiskojen kolkkeen ja veturin pillin vihellyksen.
Ja kevättalvisen Neuvostoliiton likaisen lumen. Savuttavat kuraiset kuorma-autot, karvalakit, metron koristellut seinät, Pepsi-etiketit kyrillisin kirjaimin, teen ja hapankaalin.
Liksomin teksti on impressioita. Niin on hyvä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti