Televisiossa Anu Silfverberg on vaikuttanut perusedistykselliseltä punaviherpiipertäjältä, mutta Äitikortti kohensi kuvaani hänestä. Sekä kirjoitustyylin että monelta taholta pohtivan lähestymistavan vuoksi.
Vähän jäi mietityttämään se voimakkuus, jolla kaikenlaiset tahot ja instituutiot kirjoittavien naisten mukaan haluavat kontrolloida nuorten naisten kehoja. Meidän miesten kehot eivät sen sijaan kiinnosta ketään. Elleivät korkeintaan erinäisiksi kuukausiksi tykinruokana.
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan kohdalta tyydyn siteeraamaan takakannen tekstiä, joka oli poikkeuksellisen osuva.
Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.
Juice Leskisen Siinäpä tärkeimmät herätti loppua kohden kasvavaa kiusaantuneisuutta niin kuin nyt toisten avio- ja alkoholiongelmista lukeminen herättää. Alun Juankoski- ja uittomuistelot kolisivat enemmän.
Ollapa vuosia sitten hukkaamani Kuka murhasi rock'n'roll -tähden vielä tallella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti