Olen ehdottanut, että kun minusta aika jättää, tuhkani saisi ripotella yön pimeydessä Väinämöisen kentälle. Se kertokoon paikan merkityksestä olennaisen.
Eilen illalla vietettiin Väiskin tekonurmen juhlallisia avajaisia, ja aamupäivällä toki jo otettiin perillisen kanssa monen muun tavoin varaslähtö. Nipistin itseäni varmuuden vuoksi, mutta totta se oli. Että sain tämänkin päivän nähdä, toisin kuin V, joka aikanaan kiersi kenttää pomputellen samalla Mitre Multiplexillään vuorojaloin tuhansia. Ehkä leikkaan vaivihkaa yhden muovikorren ja vien sen V:n haudalle.
Tuossa päädyssä lauottiin aikanaan lukion ekan päivän aamuna ennen koulun alkua ja sitten chillailtiin rinteessä V:n ja E:n kanssa, kerroin juniorille. Ja tuossa kopin edessä olen pomputellut junnuna oman ennätykseni Uhlsport-pallolla.
Illan juhlapuheet pidettiin lyhyinä, ja jaossa oli kiintoisaa materiaalia muun muassa kentän historiasta. Avajaisottelussa FC Viton nollakakkoset löivät PPJ:n isännät, ja sitten kohtasivat isolla kentällä Kiffenin ja IFK:n gamlat. Kenttää reunustivat paikallisten ja lajilegendojen joukot.
Tapahtuma oli täydellinen aina sivulta huutelevaa humalaista katsomovalmentajaa myöten.
Monen harmaahapsen askel oli maalin takana omaa peliään pelanneisiin junioreihin verrattuna jo työläs, mutta silmistä näki, että sisällä oli ihan samanlaisia pikkupoikia. Ja sama peli. Tässä iässä alkaa hahmottua, miten ohikiitävässä hetkessä pikkupojista tulee vaareja ja sitten aikanaan enää muistoja.
Järjestäjien kuvagalleria tapahtumasta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti