Iltakävely umpeen kasvavia metsäteitä nelostien suuntaan. Karhut mainittiin, siksikin, että jälkiä kuuluu nähdyn alle kymmenen kilometrin päässä. Tienvieriltä välipalaksi villiintyneitä vattuja.
Pätkä päätien vartta, bussiturman muistoristi yhä paikallaan. Suurin osa rekoista väisti kauas reunasta, mutta kolmenkin metrin päästä ohi suhahtava, jymisevä, ärjyvä tonnisto saa arvaamaan, millaisen iskun mikä tahansa eteen osuva saa.
Twitter kertoi HJK:n europelien päättyneen alkuunsa, ja jälkilöylyt olivat odotetunlaiset:
* Suomalaisen futiksen toteaminen potkupalloksi.
* HJK:n ja helsinkiläisten pilkkaaminen tilaisuuden auettua (mikä on tietenkin etenkin jokaiselle helsinkiläiselle HJK:n ja IFK:n kannattajalle peruskauraa)
* Valmentajan pään vaatiminen pölkylle, missä on jotakin surullista. Niin kuin muutenkin nykyurheilun halulla hakea ratkaisua ongelmiin vaihtamalla loputtomiin henkilöitä yhä uusiin kun mielenkiintoisempaa olisi saada joukkueessa jo olevat toimimaan paremmin. Ja jos joukkuetta valmentaisi edelleen Muurinen, olisivat nyt Boströmiä ulos vaativat haluamassa Muurista pois tuloksista riippumatta. Koska uudistuminen ja sitä ja tätä.
En oikein saanut tragediatunnelmasta kiinni. Ehkä siksi, etten itse osaa kasvattaa kovin kummoisia euro-odotuksia. Toki heti avauskierroksella karsiutuminen on noloa, mutta jotenkin haaveilu lohkovaiheesta on kuin haave voittaa formulakisat Ladalla.
Ja toisekseen en muista unentuloni enää tällä vuosituhannella lykkäytyneen minkään urheilutuloksen takia. Nuorempana kyllä. Ehkä vuosikymmenten tuoma perspektiivikin vaikuttaa kun on ehtinyt nähdä monenlaista. Kuten sen, että Suomen mestaruudenkin voittamisessa on haastetta. Muutamasta perättäisestä onnistumisesta huolimatta.
- - - -
Vielä tenavien uitto ja iltapala. TV:ssä Beck, kirjana Wallander.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti