Aurinko joko paistaa suoraan tai säteilee pilviverhon läpi, mutta kuuma on. Saharan tekonurmi hohtaa vihreänä.
Jalan osuminen palloon tuottaa soinnikkaan tömähdyksen, pallon kiito pintaa pitkin muovisen suhinan. Lyhyitä ja pitempiä syöttöjä sisäterällä, juniorin kohdalle kuoletettaviksi laskeutuvia kaaria vastapallosta oikealla ja vasemmalla, stoppareita, pomputtelua. Koko touhun idea ja tarkoitus on se tunne kun pallo lähtee juuri halutulla tavalla, luulen.
Viisikymmentä vuorojaloin ja limu kotimatkalla, haastan. Anna pallo, sanoo juniori, nakuttelee ensiyrittämällä 57 ja syöttää hymyillen takaisin. Vastaan 73:lla, jottei tarvitse itsekään jäädä kuivin suin.
Hanoista pukukoppien kulmalta saa pulloon kylmää vettä, jota sopii siemailla kun pitää taukoa ja ihmettelee edarien treenejä. Nordenskiöldinkadun autovirta kohisee puurivistön takana, kevyen liikenteen ruuhka kulkee Urheilukatua. Työmatkapyöräilijöitä, lapsiperheitä, kiireettä astelevia ranta-asuisia neitosia verkkokasseineen ja aurinkolaseineen.
Lounaasta lähestyvät pilvet alkavat putoilla suuria märkiä pisaroita. Kentän kulmauksen puu on tuuhea ja alue sen alla pysyy kuivana. Sateen tauottua ehtii vielä rupeaman.
Alepasta itselle mango-guavavissyä, juniori haluaa Mountain Dew'n.
Illalla TV:stä Confederation Cupia. Neymar on taitava, mutta filmaa. Buffon tekee vaikutuksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti