Tänään sosiaalisen median suomalaiset tunnustelevat suhdettaan Suomeen, itsenäisyyteen ja maailmaan enemmän ja vähemmän ironialla liudentaen. Perinneosasto linkkaa Finlandian, kertoo katsovansa Tuntematonta ja muistelee vaarin taistelleen rintamalla. Edistyksellinen vastarintaliike jättää linkkaamatta Finlandian, on ihmettelevinään, mikä mustavalkoinen elokuva TV:ssä pyörii ja muistelee rintamilla taistelleen homoseksuaaleja.
Kaikki osapuolet ovat tietenkin oikeassa.
Mitä päivämäärä itselleni nostaa ensimmäiseksi mieleen:
Yrmeä Sibelius johtaa ääniraidaksi Finlandian kun valkokankaalla valkoturkislakkinen Mannerheim tarkastaa valkoisten paraatijoukot ylinopeana nykivässä kuvassa, Taata Sillanpää lukee joulusaarnaa, mystinen juhannusyö hiljenee Suomi-filmin suodattimen antaessa taivaalle syvän sävynsä, siniristilippu paukkuu tuulessa, poikamme merellä kiitävät aallokossa nopeilla vartioveneillään, ilmavalvontalotta tähyää pakkastaivasta, mustatakkiset naiset ja pellavapäiset lapset painavat päänsä kumaraan kirkkoherran heittäessä hiekkaa sankarihautaan, Rokka tähtää, konekiväärin ylikuumentunut vaippa painuu sihisten lumeen hankeen verisenä lyyhistyneen Lahtisen vierellä, ylikersantti pyyhkii silmiään kuunnellessaan radiosta välirauhansopimuksen ehtoja, sotakorvauslaivoja rakentavan telakan työläiset ryntäävät hyökynä lounaalle pillin vihellettyä, ihmismassat kohahtavat huutoon ja nainen kaivaa nenäliinan esiin ikääntyneen, mutta yhä lentävällä askeleella etenevän Paavo Nurmen ilmestyessä esiin olympiasoihtua kantaen, Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen äänet värisevät, ylioppilaiden kulkueen soihdut läikkyvät räntäsateen läpi mustavalkoisessa pimeydessä, Urho, Tarmo ja Hanse murtavat paukkuen halkeilevaa jäälakeutta, Finnairin Super Caravellen nokkapyörä irtoaa kiitotiestä, Kekkonen aloittaa puheensa pienoislippu vierellään.
Ehkä kuvastossa tosiaan on päivittämistä. Olisi kiintoisaa kuulla, mitä mielikuvia vaikkapa 1985 syntyneellä olisi? Tai ehkä tämä on hänelle vain yksi päivämäärä muiden joukossa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
jos ihminen ei koe kuuluvansa riittävän tukevasti mihinkään yhteisöön, omat sekä vieraat puhurit kuljettavat häntä kuin lastua laineilla. perinteet pitävät meitä koossa. toisaalta niistä ei tarvitse rakentaa esteitä kaikelle uudelle.
mikään ei viritä paremmin itsenäisyyspäivään kuin sinivalkoinen ääni. kaikkein sinivalkoisin se on varmasti urheiluselostaja-noposella. vaarin kanssa otettiin aina tuhdit noposet keittiön pöydän ääressä.
vaarin, sotaveteraanin, tulilinjalle joutuivat hänen viimeisinä vuosinaan ne radiopuhujat, jotka yrittivät murhata maailman kauneimman kielen eli pudottaa puheestaan pois sanojen omistuspäätteet. vaarin viimeinen taisto olikin taiston kodin, possessiivisuffiksien ja isänmaan puolesta.
Hyvin tiivistyy tuohon ensimmäiseen kappaleeseen.
Tässäkin iässä sitä arvaa jo murisevansa lopun ikäänsä possessiivisuffiksien puolesta.
Lähetä kommentti