Aamun opetus: Vaikka on ennen lähtenyt kakkosterminaalista,se ei tarkoita, että nytkin lähtisi. Aamun toinen opetus: Vaikka viikonlopuksi on vihjailtu ruuhkia, terminaali saattaa olla lähes autio, jolloin checkinin jälkeen jää toista tuntia luppoaikaa. Kolmas opetus: Vaikka ennen sai portilla piippaamalla eteensä heilumaan vonguttimen, voi nykyään päätyä taputeltavaksi.
Peruseväät: Ksylitolipurkkaa, Fazerin Sinistä rautaisannokseksi ja kirja. Tällä kertaa Sean Raymentin Bomb hunters.
Shellin tankkiauto lipui paikalle, letku kiinnitettiin ja kyytimme alkoi latkia kerosiinia. Ruokakärryt kolisivat sisään oikeasta kyljestä, kassit mätkähtelivät takaluukkuun. Putki äänteli työntyessään koneen kylkeen. Boeing 717 näytti oudon takapainoiselta vaikka DC-9 aikanaan sulavalta. Siihen aikaan kun Pitkä ysi, Finnjet, Urho ja Saab olivat melkeinpä kansallisia monumentteja.
Silmiinpistävän lyhyt lähtökiito sateen piiskaamalla kiitotiellä, ja nokkapyörä irtosi asvaltista. Kirja sylissä voi välillä lukea, välillä torkahdella ja havahtua aprikoimaan, ehtikö kuorsata tai kuolata rinnuksilleen.
Siiven etusolakon siirtyminen suristen auki-asentoon paljasti vauhdin hidastuvan. Kovasti tökkivä ja tanssiva lähestyminen Klotenin kentälle. Reverssien pauhu. Standing arrival.Onnekasta on kohdata baggage claimissa ruotsalainen kollega, jolla riittää herkullisia anekdootteja koko junamatkaksi. Vastapäisen sveitsittären suupielet nykivät kirjan takana, ja lopulta hän avasi keskustelun pyytämällä Aftonbladetia lainaksi.
Pääteasemalla myytiin kuumia kastanjoita, ja ihmiset istuivat kiireettömän näköisinä katukahvilan terassilla.
Joulukuussa.
3 kommenttia:
Ihanasti kuvattu tyypillinen (ja kuitenkin niin omanlaisensa) siirtyminen. Helsingistä lähtijöillä ei ole muuten mitään tietoa silmät ristissä matkaan lähtemistestä. Viimeksi piti lähteä kahden bussilla. Ja päätyä varsin huolellisesti taputeltavaksi.
Itse tilasin juuri taksia aamuneljäksi. Ei ole yhtään vapaana valitteli neito, mutta ehdotti sitten itse, että sopisiko kymmentä yli. Hämmennyin niin etten kysynyt edes jotta vaihtuuko niillä vuoro vai mikä, mutta kokemus on opettanut, että tulevat kuitenkin kymmenen minuuttia liian aikaisin ja sopihan se muutenkin.
Kaksi tuntia kauemmin lentämällä olisi jo Suomessa vaan jotenkin tämä tuntuu kuin naapurissa kävisi. Silti sitä kyllä jäisi aika paljon mieluummin kotiin.
Hyvä pointti kyllä.
Omaan mielikuvaan liittyy tietysti, että olen muutenkin iltavirkku, ja aina reissuun lähtiessä tulee lisäksi urakoitua sinä aikana kotikulmilla erääntyviä asioita pikkutunneille saakka.
Lähetä kommentti