The Scarpetta Factor oli sitä tuttua itseään.
Kiireiset stressaantuneet Scarpetta, Benton ja Berger, vanha kunnon ihmenainen Lucy. Kaikki vaurautta ja taloudellista turvallisuutta uhkuen, vaikka kovasti ponzeista ja madoffeista puhuttiinkin.
Tässä sakissa luuseritohtori Agee valui kaikesta huolimatta melkein sympaattisimmaksi.
Tietokoneet, helikopterit, kirurgin välineet, autot, pomminpurkajat, taktiset paidat, aseet, älypuhelimet ja käsiradiot toimivat, mutta jos sitä päähenkilöiden välistä ihmissuhdeskeidaa olisi tullut vielä rivikin, olisin alkanut kirkua.
Loppu haiskahti kiireessä kirjoitetulta, mutta kaipa langanpäät saatiin jotenkuten kiedottua yhteen.
Kaksi ja puoli tähteä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti