Kjell Westö kirjoittaa Halkeamien esipuheessa:
Nyt julkaisen tämän kirjan tilanteessa, jossa suomalaisen yhteiskunnan ilmapiiriä sanelevat pitkälti perussuomalaiset, ja jossa ruotsin kieli on monella tavoin vastatuulessa.
Tätä persupaniikkia taas ihmettelen, mutta kaipa kyse on perspektiiveistä. Itse kun en näe ympärilläni persusanelua vaan lähinnä heistä huolestuneita edistyksellisiä.
Ja suomenkielisenä mietin, mitä se ruotsin kielen vastatuuli on. Pakkoruotsin kyseenalaistamista vai muutakin, mitä? Luultavasti tietäisin, jos lukisin Hufvudstadsbladetia päivittäin.
Edempänä Westö:
Jo pienestä pojasta lähtien olen tiennyt, että Helsingin kaduilla ja pihoilla voi saada selkäänsä, jos puhuu ruotsia.
Suomenkielisenä, jälleen, en muista yhtään sellaista tapausta, mutten ilmiötä kiistäkään. Toisaalta muistan, että Helsingin kaduilla ja pihoilla on saattanut saada selkäänsä hyvinkin monella täysin älyttömällä perusteella.
Kirjoittaakseen terävästi olisi oltava jyrkästi puolesta tai mieluiten vastaan, mutten tässäkään osaa. Mietin vain, miltä tämä maa näyttää ruotsinkielisen silmin. Niin tuntuu miettivän kirjailijakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ai, mutta. Täällähän on kivaa, täällä Myös Mikan blogissa, sen perusteella, mitä näin eka käynnillä olen havainnut.
Kuvia ja tekstejä, joista nyt luin vain tämän viimeisen, joka on minulle ensimmäinen.
Ja kas kummaa, nuo Kjell Westön lausumat, joita Myös Mika siteeraa, kummastuttavat minuakin. Suuresti.
Mutta siinä asiassa olen rohkeampi kuin Myös Mika, että tuo ruotsinkielisten valituslaulu, että heitä sorrettaisiin, on mielestäni täyttä pötyä. Heitähän suositaan ja se minua sieppaa, että heille rakennetaan pääkaupungissa omia pytinkejä, niin kuin sekin, mikä viimeksi ilmestyi Snellmannin kadun ja Y.-Koskisen kadun kulmaan, ja teki kujasta kadun, on kai heitä varten rakennettu.
Muutenkin heidän on ainakin tähän asti ollut helpompi päästä opiskelemaan omiin oppilaitoksiinsa. Olenko kateellinen? Ilmeisesti.
Ja tuosta perussuomalaisten ällistyttävävästä mollaamisesta olen aivan ihmeissäni.
Itse olen vapaa kansalainen, en ainakaan toistaiseksi ole katsonut mitenkään aiheelliseksi kuulua mihinkään puolueeseen. Kaikki ne ajavat omia etuisuuksiaan. Ja se on ärsyttävää.
Mutta mitäpä siitä. It's OK.
Minulla ei ole mitään sellaisia etuuksia, että niitä pitäisi ajaa. Silloin on helppoa katsella sivusta.
Kaksi asiaa, kiintoisia molemmat.
Onko ruotsinkielisillä Suomessa joitain epäoikeudenmukaisina pidettäviä etuisuuksia?
Miltä ruotsinkielisistä tämän päivän Suomessa tuntuu, tuntevatko olonsa käyvän ahtaammaksi, miten ja miksi?
Etenkin jälkimmäinen tässä mietitytti, ajatuksen ansaitsee edellinenkin.
Enpä tiedä, jos minulta kysyt. Mututuntua vain kaikki tietous minulla.
Mutta esim. pakkoruotsista en pidä. Ruotsinkieli on ihan ok. mutta onko sitä pakko opiskella? Eikö se voisi olla valinnainen.
Saamelaiset saavat nykyisin sentään käydä saamenkielistä koulua, mutta entä venäläiset, joita alkaa olla jo suuri määrä Suomessa, entä muut maahanmuuttajat. Eikö heidänkin pitäisi saada opiskella omalla kielellään.
Toisaalta. Eikö suomenkieli voisi Suomessa olla ainoa virallinen kieli, joka olisi yhteinen kaikilla Suomessa asuvilla. SE yhdistäisi kansakuntana tätä vastoinkäymisten maata. Tai sitten valittaisiin esim. englanninkieli, joka nytkin puskee itseään puheisiin ym. väellä ja voimalla, valittaisiin se ensimmäiseksi yhteiseksi kieleksi.
Mutta loppujen lopuksi, annan periksi. Puhukoon minun puolesta jokainen mitä kieltä haluaa. Ei se minua haittaa. Ja vaikken kaikkea ymmärtäisi, ei sekään minua haittaisi.
Ja ei minua suoraan sanoen mitkään yhteiset asiat kiinnosta. Sillei oikeasti. Kunhan puhun. Minulle riittää jos maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Minua yhteiset asiat kiinnostavat valtavasti. Koska ovat niin mielenkiintoisia. Iso maailma niin täynnä kaikkea kiehtovaa, ettei malttaisi ehtiä välillä edes nukkua.
En silti oleta, että pystyisin mitään yhteistä muuttamaan.
Lähetä kommentti